Joulupostimerkit - halpoja, käteviä, ja pakottavat käyttäjänsä lähettämään kortit liian (öh..?) aikasin. Viime vuonna oli hienosti suunniteltu kortit valmiiksi ajoissa, toteutus perinteisesti viivästyi ja kortit lähettiin kalliissa 1. luokassa. Toisin kuin edellisenä vuonna tänä vuonna emme jättäneet korttitarvikkeiden hommaamista jouluruuhkaan, vaan suunnistimme kaupoille marraskuun viimeisenä viikonloppuna ja vältimme viime vuoden kaltaisen joulukorttiriidan (kun kassajono oli kilometrin mittainen ja Stönö jonon puolessa välissä kiehui niin pahasti, että Hönön oli pakko potkasta se kaupasta pihalle, oman ja muiden joulumielen säilyttämiseksi.) 

Itse askartelu ei ollut vuodessa muuttunut mihinkään. Vuoden aikana taidot eivät olleet karttuneet, hermot pidentyneet eikä askartelu ollut yhtään sen kivempaa kuin edellisenä vuonna. Onneksi olimme varautuneet tähän, energiajuomaa oli sopiva määrä sekä askartelukumppani oli huolellisesti ja oikein valittu. Olimme päättäneet käyttää helppoa ja nopeaa sapluunaa. Tarvikkeet oli hommattu, juomat kaadettu. Mutta kukaan ei ollut kertonut, kuinka vaikeaa on tehdä paperista lumihiutaleita. Saati laittaa paperisiin lumihiutaleisiin maalia ja painaa sillä kuva kartogille. Voi luoja! Siinä ei edes viini estänyt kyynelten kerääntymistä silmäkulmiin. Joten iloista joulua vaan lähimmäiset, täältä lähtee taidoiltaan ala-asteelle jääneen aikuisen naisen tekemät joulukortit. Tai jos lähtee, koska ne makaa edelleen keittiön pöydällä. Valmiina punaisessa kirjekuoressaan (josta muuten lähiAlepan kassapoika ei tiennyt mikä se on!! *järkyttynyt*)

Tämän kuvan ottaja ei ollut ihan noin kaltevassa asennossa kuin kuvasta voisi päätellä.

- Hönö&Stönö